X-Presidentti Mauno Koivistoa ja kumppaneita epäillään valtiopetoksesta EU:n liittymisessä ja 90- luvun laman synnyttäjänä, joka ei vanhene.

22.08.2016 | by Inventor [mail] | Categories: Uutiset

Lainattua:

Kysymys on valtiopetoksesta, rikoksesta, joka ei vanhene.

Taustaksi mainittakoon, että presidentti Koivisto järjesti 1990-luvun laman tarkoituksella, jotta sai EY-mukautettua Suomen perustuslain etukäteen EY:n vaatimusten mukaiseksi, vieläpä ilman, että kansanedustajat edes ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa.

Ensimmäinen viite asiaan Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullbergin haastattelu Länsi-Savo-lehdelle 3.11.1988:

”Kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen niin vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä.”

Mainittakoon, että Suomen valtiosäännön mukauttaminen (määrävähemmistösäädösten purku eli enemmistöparlamentarismiin siirtyminen) ja Hallitusmuodon 2 pykälään liittyvä vallan kolmijako oli konklaavissa mukana olleiden juristien puheenaiheena.

Kalevi Sorsa kirjoittaa EY:n vaatimista perustuslain muutoksista (mm. enemmistöparlamentarismiin siirtyminen eli määrävähemmistösäädösten purku) kirjassa UUSI TSENÄISYYS, 1992, sivulla 53:

”Viime vuosien uudistushankkeet, erityisesti siirtyminen enemmistöparlamentarismiin, harkittavina olevat sosiaaliset ja sivistykselliset kansalaisoikeudet, ovat niin radikaaleja uudistuksia, että niiden toteuduttua on tarpeen hankkia kokemuksia uudistusten toimivuudesta - samalla kun hallitusmuotoon tehdään Euroopan integraation vaatimat muutokset. ”

Hyvä kysymys on: Minkälaisia muutoksia EY vaati tehtäväksi Hallitusmuotoon?

Koivisto itse tunnustaa valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:

”Vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8. helmikuuta tarkastelin päättymässä olleiden kahden toimikauden aikana valtiosääntökysymyksissä tehtyä uudistustyötä. Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”

Kullbergin etukäteen kertomasta taantumasta tuli kuitenkin liian syvä. Valtiotalous oli kuralla, kuten Koivisto toivoi voidakseen mukauttaa Suomen valtiosäännön EY:n vaatimusten mukaiseksi.

Valtiosäännön EY-mukauttaminen on ihan oma raportointiaiheensa.

Palaan konklaavin taustastaan.

Lainojen vakuuksien arvo laski. Suomen Pankki vaati pankkeja kirjaamaan kiinteistömassaa alas 30 %. Suomen pankkien vakavaraisuus ei täyttänyt joulukuussa 1989 päivätyn EY-direktiivin mukaista BIS 8 %:n vakavaraisuutta. Suomen pankkien vakavaraisuus tutkittiin myös EY:n taholta. Niinpä ETA-sopimuksen liitteisiin oli kirjoitettu Suomea koskeva määräys pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi 8 %:n tasolle 1.1.1995 mennessä.

Suomen pankit eivät siis täyttäneet vuonna 1989 EY-säädöstöön kirjoitettuja euro-kriteereitä, joten pankkien taseet oli laitettava euro- ja EY-kuntoon ryöstämällä pankkien laina-asiakkaiden ja takaajien omaisuudet.

Mainittakoon, että yhtenä ongelmana oli Suomen Pankin haltuunottama SKOP ja SKOP:n mukana tulleen sotateollisuutta harjoittavan Tampellan vastuut ja pelastaminen konkurssilta. SKOP ja Tampella ovat konklaaviin liittyvä oma raportointiaiheensa, joten pysytellään varsinaisessa konklaavin taustassa.

Suomen Pankkiin perustettiin keväällä 1991 huippusalainen “Rohto"-ryhmä, jonka tehtävä oli ratkaista pankkien vakavaraisuusongelma.

Pankkien vakavaraisuuden nostamiskeinoja pohtimaan perustettiin tammikuussa 1992 myös ryhmä, jonka puheenjohtajana oli Suomen Pankin johtokuntaan nimitetty Sirkka Hämäläinen.

Keinot pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi esiteltiin 18.3.1992. Suomen Pankki lähetti samana päivänä pankeille kirjeen toimenpiteiden käyttöönottamisesta 1.5.1992 alkaen. EY:n määräämä Suomen pankkien vakavaraisuuden nostamisaika umpeutui 31.12.1994. Asialla oli siis kiire ja kaikki konstit piti ottaa käyttöön. Yhtenä keinona kirjeessä mainittiin, että pankilla oli mahdollisuus yksipuolisesti nostaa korkoa.

Presidentti Koivisto päätti järjestää oikeuspoliittisen seminaarin Presidentin Linnassa ohjeistaakseen tuomioistuinlaitosta mahdollisissa oikeudenkäynneissä.

Sitaatti presidentti Koiviston konklaavitilaisuuden avauspuheenvuorosta:

“Maaliskuun alun tilaisuudessa keskustelu päätyi vallan toiseksi, mitä minäkin alkuun hahmottelin. Se päätyi keskusteluun luottolamasta ja pankkien umpikujatilanteesta. Totesin sitten, että nyt olette tuoneet eteen sellaisen kysymyksen, jonka ohi en voi mennä kysymyksiin reagoimatta. Sen jälkeen syntyi Sirkka Hämäläisen työryhmän tuloksena toimenpidepaketti, jonka hallitus ja eduskunta hyväksyi sellaisenansa. Toivottavasti se on omalta osaltaan ollut edesauttamassa sitä, ettemme ole joutuneet erityisiin umpikujatilanteisiin. Dramatiikkaahan on ollut muutenkin.”

Koiviston konklaavipuhe liittyy Linnassa 2.3.1992 järjestettyyn talouspoliittiseen seminaariin, josta Koivisto kertoo kirjassaan Kaksi kautta. Koivisto siteeraa sivulta 368 alkaen Björn Wahlroosin ko. tilaisuudessa nauhoitetun puheen, jossa on kaksi pommia. Ensimmäinen pommi:

Tosiasia on, että vuonna 1992 kiinteistöjen arvot tippuvat vielä 15 prosenttia. Täällä on puhuttu siitä, että pankkijärjestelmästä voi puuttua 2 miljardia omia varoja. Pankkijärjestelmän suorassa omistuksessa on noin 40 miljardin markan edestä kiinteistöjä. Sen lisäksi pankeilla on lainojensa vakuutena kiinteistöjä yhtiöissä, joiden oma pääoma on kutakuinkin kulutettu ja jotka ovat siis konkurssin partaalla. Se on ehkä 40, ehkä 60 miljardia.
Pyöreästi voi sanoa, että kiinteistöomaisuutta on pankeilla tai pankkien vastuulla 100 miljardia, jolloin 15 prosentin lasku merkitsee 15 miljardin häipymistä pankkijärjestelmästä -ilman työeläkejärjestelmän ja vakuutusyhtiöiden osuutta.

Tämä 15 miljardia markkaa kerrottuna Bank for International Settlementsin 8 prosentin vakavaraisuusvaatimuksilla merkitsee 12,5 kertaa 15 eli 180 miljardin markan poistumista suomalaisen pankkijärjestelmän luotonantokyvystä.”

Tiesikö Wahlroos, että EY oli antanut Suomelle ETA-sopimuksen liitteisiin kirjoitetun erityismääräyksen Suomen pankkijärjestelmän vakavaraisuuden nostamiseksi BIS 8 %:n tasolle?

Toinen Wahlroosin pommi liittyy nykytulevaisuuteen:

“Ainoa huoli, joka minulle syntyy näistä kahdesta puheenvuorosta on, että se todellisuus, jonka näemme ympärillämme, on karmea jo tänään. Työttömyyden kautta, konkurssien kautta olemme opettamassa kokonaista sukupolvea suomalaisia siihen, ettei yrittäminen kannata.”

Koiviston konklaavi liittyy siis myös tähän päivään eli ajallisesti jo toiseen sukupolveen, ettei yrittäminen kannata. Samoin konklaavi liittyy pankkien nykyongelmiin ja sitäkautta tämän päivän velallisten tulevaisuuteen.

Palaan konklaavin asiakirjoihin.

Ensimmäinen kutsumuistio on päivätty 26.3.1992. Siis jo ennen korkeimman oikeuden tekemää ratkaisua (3.4.1992 KKO 50:1992 eli Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuoliseen koronnostoon liittyvästä kiistasta), joka vei oikeutuksen yhdeltä Hämäläisen työryhmän toimenpidepaketin keinolta.

Koivisto halusi jo etukäteen tehdä korkeimmalle oikeudelle ja oikeusoppineille selväksi, että Hämäläisen toimenpidepaketin keinot on tuomioistuimessa ratkaistava pankkien voitoksi.

Seuraava kutsumuistio on päivätty 1.4.1992, siis kaksi päivää ennen korkeimman oikeuden ratkaisua.

Muistio eroaa Promerit.net-sivustoon skannatusta asiakirjasta. Ks.
http://www.promerit.net/2013/03/koiviston-konklaavin-lahdetiedot/

Konklaavin salainen muistio 1.4.1992 on paljonpuhuva kohdassa 5, josta seuraava sitaatti:

“Esitän, että Olavi Heinonen toimisi tilaisuudessa puheenjohtajana ja että Tasavallan Presidentti tapaisi Heinosen tai keskustelisi hänen kanssaan puhelimitse tilaisuuden tavoitteista hyvissä ajoin ennen tilaisuutta sekä että Heinonen keskustelisi puheenvuoron käyttäjien kanssa sisältökysymyksistä, jotta kokonaisuus vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla Tasavallan Presidentin toivomuksia.”

Olavi Heinonen oli korkeimman oikeuden presidentti.

Konklaavin muistion teksti on litteroitu ääninauhalta.

Tilaisuudessa mukanaolleita oli ilmeisesti informoitu etukäteen tilaisuuden tarkoituksesta, kuten kutsumuistiosta 1.4.1992 ilmenee.

Myös muistion sivulta 12 löytyy dosentti Juha Pöyhösen (HY) alustuspuheenvuorosta “Tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu” teksti:

“Taidan puhua tästä kalvosta, joka teille myös on jaettu.”
Sivulla 14 Pöyhönen sanoo:

“On vaikea arvostella ns. korkojutun oikeudellista lopputulosta esimerkiksi kansantaloudellisilla näkökohdilla, kun niitä ei ole perusteluissa mainittu, vaan asiaa on käsitelty vakiokaavakkeeseen sisältyvän sopimusehdon tulkintakysymyksenä.”

Pöyhösen alustuksessa Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuolinen koronnosto eli KKO:n ratkaisu 50:1992 tulee siis itsestään selvänä, tilaisuudessa mukana olleilla jo ennestään tiedossa olleena asiana, sanoilla “ns. korkojutun", vaikka kukaan edellisistä puhujista ei ole maininnut asiasta mitään.

Konklaavin muistion luettuani luulin ensin, että tilaisuus olisi alunperin (kutsu 26.3.1992) tarkoitettu EY-säädöstön ja myös Suomen tuomioistuinta ylempänä olevan EY-tuomioistuimen vallan koulutustilaisuudeksi. Siis sellaiseksi, että jos velallinen vie pankin oikeuteen Hämäläisen työryhmän laittoman keinon käytöstä, on oikeuslaitoksen tehtävä ratkaisu, jossa pankki voittaa. Tampereen Alue-Säästöpankki oli ottanut käyttöön Hämäläisen ryhmän keinovalikoimassa luetellun pankin tekemän yksipuolisen koronnoston (joka oli myös Suomen Pankin kiertokirjeessä nro 4 18.3.1992). Koivisto toivoi, että KKO tekee pankkia puoltavan ratkaisun.

Kutsut luettuani huomasin, että KKO:n presidentti Olavi Heinonen halusi tilaisuuteen kutsuttujen juristien tukea kyseiselle KKO:n 3.4.1992 tekemälle ratkaisulle 50:1992.

Presidentti Koiviston toive kuitenkin toteutui…

Koska korkein oikeus oli tehnyt Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuolisen koronnoston kiistassa Koiviston mielestä väärän ratkaisun, tuli tilaisuudesta korkeimman oikeuden kyykytystilaisuus.

Tilaisuuden luonteen paljastanut uutinen oli 6.8.1992 Hufvudstadsbladetissa ja Ilta-Sanomissa. Ilta-Sanomien (sivulta A10) uutisen teksti kokonaisuudessaan:

“Koivisto arvosteli korkopäätöstä

Presidentti Mauno Koivisto on kummeksunut Korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan pankeilla ei olisi ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainakorkoja. Koiviston mukaan KKO:n olisi lain lisäksi pitänyt ottaa huomioon myös kansantaloudelliset näkökohdat, kertoo tämän päivän Hufvudstadsbladet.

KKO päätti viime huhtikuussa, ettei Tampereen Aluesäästöpankilla ollut oikeutta yksipuolisesti korottaa kahden lainanottajan korkoja yhdellä prosentilla. Pankki määrättiin laskemaan korko aikaisemmalle tasolle ja maksamaan korvaus molemmille lainansaajille.

Hbl:n mukaan Koivisto tapasi maan johtavia juristeja toukokuun alussa. Tässä tilaisuudessa hän lehden mukaan lausui tyytymättömyytensä päätökseen. Presidentin mielestä päätöstä tehtäessä olisi pitänyt ottaa huomioon myös pankkien vaikea asema ja kansantaloudelliset intressit. Koivisto oli pelännyt seurauksia, jos kaikki korotettua korkoa maksavat lainansaajat olisivat vaatineet korvauksia.

Hbl kertoo, että presidentin ja noin 35 juristin tapaaminen presidentin linnassa oli luonteeltaan epävirallinen.”

Minulla on mikrofilmiltä otetut kuvat 6.8.1992 ilmeistyneiden Hufvudstadsbladetin ja Ilta-Sanomien uutisesta. Joku konklaavissa mukanaolleista, kenties KKO:n presidentti Olavi Heinonen oli vuotanut konklaavin luonteen Hufvudstadsbladetille ja Ilta-Sanomat uutisoi asiasta heti samana päivänä. Tämän jälkeen Koivisto kutsui Ilta-Sanomien päätoimittaja Koljosen Linnaan keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Koivisto halusi antaa julkivuotaneesta tilaisuuden luonteesta oman versionsa, joka oli Ilta-Sanomissa 21.8.1992.

Hufvudstadsbladetin ja Ilta-Sanomien uutisointi on selkeä todiste tapahtuneesta.

Konklaavissaan presidentti Koivisto rikkoi presidentin juhlallista vakuutustaan - noudattaa mm. Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitettua vallankolmijakoa eli asettautui riippumattoman tuomioistuimen yläpuolelle.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Kyse ei ole vain vanhojen salattujen asioiden penkomisesta, vaan myös tulevaisuudesta eli tämän päivän (alhaisten korkojen) velallisten tulevasta kohtalosta.

Kyse on myös tulevan laman kärsijöistä ja Suomen valtionvelan maksajista, joita ovat myös syntymättömät suomalaiset ja heidän lapsensa.

Tervetuloa lukemaan ja ihmettelemään!

Toivon, että allekirjoittaneeseen otetaan yhteyttä nettirummutuksen aikaansaamiseksi, jotta valtamedia ottaa Suomen lähimenneisyyden salatut asiat kestouutiseksi.

Seuraavat linkit johtavat mielenkiintoisiin teksteihin:

http://jormajaakkola.fi/Konklaavin%20muistio

http://jormajaakkola.fi/sites/default/files/Kutsu%2026.3.1992.pdf

http://jormajaakkola.fi/sites/default/files/Kutsu%201.4.1992.pdf

Julkaistu 20.1.2015
Päivitetty 26.1.2015
Päivitetty 1.2.2015
Päivitetty 3.4.2015
Päivitetty 8.8.2016

Jorma Jaakkola
Kokemäki
044-565 9234
jorma.a.jaakkola(a)gmail.com

Emerituskeksijä.

Permalink

Perustuslain mukaan Suomen virallinen raha yksikkö on Markka edelleen, sekä EU jäsenyys ei ole lainmukainen koska liittyminen ei tapahtunut perustuslain mukaan, vaan tapahtui valtiopetos, josta vastuulliset tulee saattaa tuomiolle.

22.08.2016 | by Inventor [mail] | Categories: Uutiset

Lainattua 22.08.2016

tiistai 2. helmikuuta 2010
Miten Suomi luopui markasta?
SALAISEN EMU-PÖYTÄKIRJAN ASIANOSAISET

Kysymyksessä on EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12.1993 pöytäkirja 16/93.

KYSYMYS AHON HALLITUKSEN MINISTEREILLE

Satakunnan Kansa uutisoi salaisen EMU-pöytäkirjan vapauttamisesta 10.5.2001 ja toistamiseen 16.5. 2001. Helsingin toimituksen toimittaja Maarit Raunio haastatteli Tuomiojaa ja kysyi:
” -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä “varaumalla” eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?”
Tuomioja vastasi:
”- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.”

LÄSNÄOLLEET

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.

Mukana olivat myös alivaltiosihteeri Veli Sundbäck, osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen.
Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina osp Laajava ja eav Huhtaniemi.

TEKAISTU EMU-VARAUMA

Salaista pöytäkirjassa on se, että 6§:n loppuun on kirjoitettu EMU-varaumaan viittaava teksti.

6 §:n teksti:
“Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”

Merkittävää on, että ”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jonka tekstiä Perustuslakivaliokunnassa asiantuntijalausuntona käyttäen markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakiesitystä.

PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO

Perustuslakivaliokunta (pj Sauli Niinistö) perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa erään perustualakivaliokunnna jäsenen mukaan asiatuntijoina toimineiden Esko Ahon ja Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin.

PeVL 14/1994 vp:n teksti kuluu: “Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.”

Asianosaisia ovat kaikki perustuslakivaliokunnan jäsenet, nimittäin kyseinen lausunnon teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen EU-liittymislain yhteydessä pitänyt antaa eduskunnalle lakiesitys markan hävittämiseksi hallitusmuodosta.

LIPPOSEN HALLITUKSEN TIEDONTO

Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei kyseessä ollutkaan perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta.

Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 oikeusministeri Sauli Niinistön haastattelu alaotsikolla ”Tiedonanto on luonteva tapa”:
”Niinistö puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään sisältöä, Niinistö tokaisi.”

Niinpä eduskunta - historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998 - äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp. Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.
Tiedonannolla ei muuteta perustuslakia. Niinpä markka jäi edelleen Suomen Hallitusmuotoon.

UM:n SALAAMISPÄÄTÖS

Kun kyseistä pöytäkirjaa pyydettiin Ulkoministeriöstä, allekirjoittivat
Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin 26.1.2000 Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4, jossa sanotaan, että pöytäkirja on salassapidettävä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan mukaan.

Ks. UM:n salaamispäätös:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja2

KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ

Korkein hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja kovemmiksi kuin mitä UM:n päätökseen oli kirjoitettu. KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt.
KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken”.

KHO:n päätös:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=paatos

TUOMIOJA VAPAUTTI SALASSAPIDOSTA

Ulkoministeri Tuomioja sai ko. pöytäkirjan salaamisesta kirjallisen kysymyksen, jonka seurauksena Tuomioja päästi pöytäkirjan julkisuuteen.
Ministerin vastaus:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=vastaus

TUOMIOJAN HAASTATTELU

Satakunnan Kansa uutisoi pöytäkirjojen vapauttamisesta 10.5.2001 ja toistamiseen 16.5. 2001. Helsingin toimituksen toimittaja Maarit Raunio haastatteli Tuomiojaa ja kysyi:

” -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä “varaumalla” eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?”

Tuomioja vastasi:
”- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.”

Ks. Haastattelu: http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja14

Nyt on tullut aika esittää kysymys kokouksessa läsnä olleilta ministereiltä.

TUNNUSTUKSIA

Kansanedustaja Juha Korkeaojan ja silloisen pääministeri Esko Ahon tunnustuksista on uutisointia, jotka helpottavat EMU-kokouksessa mukana olleiden ministerien kielenkantojen avautumista ja antavat myös medialle rohkeutta.

I JUHA KORKEAOJAN TUNNUSTUS

Tämä tunnustus tapahtui Korkeaojan omasta aloitteesta tehdyssä haastattelussa.

Taustaa Korkeaojan tunnustukselle

Kokemäen kaupunginvaltuuston 90-vuotisjuhlakokouksessa 17.9.2001 oli päätettävänä eurotaksoituksia.
Kokouksen tapahtumista ja sitä seuranneista asioista uutisoi kolme kokemäkeläistä lehteä.

SydänSatakunta-lehden päätoimittaja Timo Simula kertoi valtuuston juhlakokouksesta Lehtitalon lehterillä-palstalla: Mikko Laiho oli saanut haltuunsa papereita, jotka saatavat johtaa siihen, ettei euroa tule.

Mikko Laiho teki Jokilaakso-lehden seuraavaan numeroon lähes sivun kokoisen seikkaperäisen selvityksen, jonka saivat valtuutettujen lisäksi lukea kaikki kokemäkeläiset.

SataSeutu-lehti sai kokouksen videonauhan nähtäväkseen ja uutisoi 26.9.2001 seuraavasti:

”Euron tulo maksuvälineeksi kirvoitti väittelemään Kokemäen valtuustossa”
”Kansanedustaja tyrmäsi tylysti rivivaltuutetun”

”-En halua provosoida juhlakokousta, mutta haluan tiedustella, onko Euro laillinen maksuväline Suomessa, sanoi Mikko Laiho (sit).
Kansanedustaja Juha Korkeaoja (kesk) tyrmäsi Laihon toteamalla, että Eurosta päättäminen on kuulunut eduskunnalle eikä Kokemäen valtuustolle. Eduskunta on Korkeaojan mukaan tehnyt Eurosta kansanvaltaisen päätöksen, vaikka hän onkin eduskunnan jäsenenä sitä vastustanut. Korkeaoja piti Laihon mainitsemia papereita loogisesti virheellisinä, vaikka ei ollut niitä nähnytkään.
Myöhemmin kansanedustaja muutti käsitystään ja korjasi vain luulevansa, että Laihon papereissa on virheitä. Valtuusto ei kuitenkaan jaksanut kuunnella Laihon perusteluita, sillä juhlakokouksen minuuttiaikataulu olisi sotkeutunut, jos Laiho olisi puhunut pitkään valtuuston kokouksessa. Valtuutettu Mikko Laiho (sit) ilmoittikin jakavansa puheenvuoronsa kirjallisesti jokaiselle valtuutetulle.”

SataSeudun uutinen löytyy osoitteesta:
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=193

Korkeoja oli mennyt pitkähkölle ulkomaanmatkalle. Palattuaan kotiin Korkeaoja tutustui paikallislehtien kirjoituksiin ja pyysi juhlakokouksesta yksityiskohtaisimmin kertonutta SataSeutu-lehteä tekemään haastattelun, joka julkaistiin 25.10.2001:

”Suomen markan kohtalo puhuttaa edelleen, Juha Korkeojan haastattelu”
Sitaatti:
”- Itse olisin halunnut eduskunnan käsittelevän erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”

Uutisen osoite:
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=200

II ESKO AHON TUNNUSTUS

AHO HUITTISTEN RISTO RYTI-SALISSA

Sain salaisesta EMU-varaumapöytäkirjasta faksilla lähetetyn otteen 1.12.1999 aamupäivällä. Presidenttiehdokas Esko Aho oli iltapäivällä vaalikiertueella Huittisten komeassa Risto Ryti–salissa, jossa esitin Aholle yleisökysymyksen:

”Mikä on Suomen hallitusmuodonmukainen rahayksikkö tällä hetkellä?”

Hetken hiljaisuuden ja ”vastauksia” -tivaamiseni jälkeen Aho vastasi hiljaisella äänellä:

“Se on markka.”

Esitin Aholle muitakin kysymyksiä ja Aho sai noin 150 hengen yleisön läsnä ollessa kuulla ”neuvoteltaessa todetun EMU-varauman” paljastuneen aamupäivällä saamastani pöytäkirjasta.
Debatistamme tuli niin kiusallinen, että Aho unohti presidentinvaalipäiväkirjastaan ”Kolme kierrosta” käyneensä Risto Ryti-salissa. Seuraavan päivän kohdassa on merkintä: ”Olin umpiväsynyt”.

RADIO-TUBLA

Debattimme päätteeksi Aholta pääsi suusta sanoja, jotka Radio-Tuplan toimittaja Matti Kulonen uutisoi “Kulosen kuulumisissa” heti Ahon vaalitilaisuuden jälkeen.
RadioTuplan referenssinauhakopion mukaan Kulonen kertoi:
“… ja muutamat kyselyt, jotka liittyivät lähinnä EU-liittymisasioihin ja EMU, … EMU-hankkeeseen mukaan menoon, ja tuon arvostelun Aho kuittasi perustuslakiin liittyvänä kikkailuna, - ja oikeastaan tuo asia tuli sillä selväksi".

SATAKUNNAN KANSA

Satakunnan Kansan Huittisten toimituksen esimies Hannu Aaltonen uutisoi Ryti-salin vaalitilaisuuden tapahtumia seuraavana päivänä (2.12.1999) väliotsikolla

”Tuhdimmat aplodit tullessa kuin mennessä”:

”Niin papereitta sujuvasti kuin puhuikin, mikään kansanvillitsijä Aho ei eilenkään ollut. Vähän viileäksi hän väen jätti: aplodit Ryti-saliin marssiessa olivat kosolti tuhdimmat kuin sieltä puolen tunnin puheiden ja muutamiin kysymyksiin vastaamisen jälkeen pois lähtiessä.”

KYSYMYS MINISTEREILLE

Suomen katastrofaalisessa taloustilanteessa pitää tietää, miksi tähän on tultu.

Samoin on mielenkiintoista tietää, miksi Ruotsi sai pitää oman raha- ja talouspolitiikkansa, jolla Ruotsi luo ylivertaisen aseman Suomen vientiteollisuuteen nähden.

On siis aika esittää Tuomiojan haastattelussa ollut Maarit Raunion kysymys kokouksessa läsnä olleille ministereille;

Toimittaja Raunio kysyi:
” -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä “varaumalla” eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?”
Tuomioja vastasi:
”- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.”

Lisätietoa salaiseen pöytäkirjaan on osoitteessa:
http://www.promerit.net/UM.salainen.poytakirja.htm

Jorma Jaakkola, Kokemäki
Yksi salaisen pöytäkirjan asianosaisista
jorjaa(a) suomi24.fi
klo 4.33

Emerituskeksijä

Permalink

SDP:n vallan ketju on tuhoamassa Suomen, kaikki tuo alkoi 90-luvulla, kun Presidentti Mauno Koivisto aloitti kansakunnan tuhoamisen ja Paavo Lipponen jatkoi sitä

08.08.2016 | by Inventor [mail] | Categories: Uutiset

Mauno Koiviston konklaavi 6.5.92 aloitti tuhoamisen oikeuslaitoksen kanssa ja sitten Ahon hallituksen jälkeen jatkoi Paavo Lipponen joka halusi että menemme kaikkiin ytimiin jossa on äänivaltaa EU:ssa, nyt ollaan siellä äänivaltaa on 0,2 %, ja ytimestä on muodostunut tuhon ydin joka tuhoaa kaikki pienet euroopan valtiot, mikäli ei ajoissa lähdetä EU:ta ja Eurosta joka on tuhonnut talouden jokaisessa pienessä EU maassa.
Tämä on täysin suunniteltua jotta päästään eroon pienistä valtioista, mutta koskaan ei ole ymmärretty että näin eri kulttuurisella tasolla olevat valtiot ei halua luopua itsenäisyydestään.

Emeritus yrittäjä ja keksijä.

Permalink

Ehdotus Perussuomalaisille että ryhtyvät järjestämään EU:ta ja Eurosta eroa.

08.08.2016 | by Inventor [mail] | Categories: Uutiset

Lainattu kirjoitus:

Kun 80-luvun alussa YK:ssa lopullisesti tyrmättiin Uusi kansainvälinen talousjärjestys (UKTJ), ymmärsi jokainen aikaansa seuraava, ettei maailmaa voida rakentaa kansainvälisen oikeudenmukaisuuden periaatteelle. Ei maailmaa eikä Eurooppaa. Taustalla oli tietysti friedmanilaisen monetarismin nousu ja uusliberaalin ajattelun läpimurto. UKTJ:n idea jäi elämään vaihtoehtoisten kauppajärjestöjen reiluna kauppana.

Kaikesta huolimatta eurooppalaiset saatiin uskomaan, että yhdentyvä Eurooppa pystyy rakentamaan hyvinvoinnin suljetun kehän. Näin ei ole käynyt. On saatu aikaan pahoinvoinnin syvenevä kierre.

EU-eliitin ja valtamedian mielestä on ymmärtämättömyyttä, että ihmiset syyttävät EU:ta yksittäisistä asioista kuten pakolaisuuden syistä. Eikö EU Natomaineen ole itse synnyttämässä pakolaisuutta? Direktiivien ja (Naton) sotatoimien myötä?

Jo EU-kansanäänestyksessämme 1994 olisi pitänyt ymmärtää, että kysymys ei ole sosiaalisesta enempää kuin rauhanprojektistakaan vaan vastaavasta finanssikapitalismin suuroperaatiosta, joka on murentanut yhteiskuntia EU:n ulkopuolellakin. Eurooppalainen työväenliike ei ole kyennyt ymmärtämään, että finanssitavarataloissa ja pörssisaleissa ei kansojen tarpeita tyydytetä eikä kokonaiskysyntää kasvateta.

Kansalaisten EU kritiikki tyypillisesti näkee koko EU:ssa syyn yksittäisiin epäkohtiin. Epäkohtiin, joille leveää, vieraantunutta elämää viettävä EU-byrokratia ja sitä tukeva lehdistö näkee yksittäisiä, EU:sta riippumattomia selityksiä. Epäkohtiin, jotka ovat työn alla asianmukaisella osastolla ja ratkaistaan kyllä ja viimeistään sitten kun integraatio on tarpeeksi pitkällä. On siksi ymmärrettävää, että eliitin näkökulmasta EU:ta järjestelmänä syyttävä kritiikki on ymmärtämätöntä. Mutta onko se todella sitä?

Yhteisvaluutan väistämättömät ongelmat myönnetään jo valtavirrassakin ja ne ovat juuri sellaisia systeemisiä kokonaisvikoja, joita kansalaiset näkevät yksittäisten epäkohtien syynä. Vaikka esimerkiksi sosiaalipolitiikka on EU:ssa muodollisesti jäsenvaltioiden oma asia, asettavat jo yhteismarkkina- ja kilpailusäännöt käytännössä merkittäviä rajoitteita siihen, miten EU-valtio voi järjestää hyvinvointinsa. Kun siihen lisätään budjettikuri, sisäiset devalvaatiot ja vapaa liikkuvuus, ollaan tilanteessa, jossa EU:ta kokonaisuutena kritisoivan argumentti alkaakin näyttää yksittäisiin syihin vetoavan byrokraatin argumenttia oikeammalta. Olkoonkin, että byrokraatilla on kaksi yliopistotutkintoa ja kavereita kaikissa jäsenmaissa.

Tavalliselle kansalaiselle ei makseta ideologian ylläpitämisestä. Hän vastaa sen kustannuksista. Jokaisen vastuullisen kirjoittajan velvollisuus on yrittää selvittää, mistä kansalaisen kriittisyys kumpuaa. Ymmärtämättömyyteen vetoaminen on vaarallista itsepetosta.

Hannu Ikonen on Vastavalkea ry:n varapuheenjohtaja.

Emeritus yrittäjä ja keksijä.

Permalink

OIKEUSMINISTERI LINDSTRÖM - OMAISUUKSIEN KAVALLUKSET ON LOPETETTAVA

04.08.2016 | by Inventor [mail] | Categories: Uutiset

Lainattu teksti:
19.6.2016 06:41 Hilkka Laikko Alihintaiset kaupat Ihmisoikeudet Perintä Ulosotto Vihdin tragedia 23 kommenttia ilmoita asiaton viesti

Oikeusministeri Lindström ja Sipilän hallitus - Ei enää lisää uhreja -niitä on jo liikaa.

Olemme pelänneet Velallisten Tuki ryhmässä ja jopa varoittaneet, että pinnan alla on paljon 90-luvusta lähtien patoutunutta katkeruutta ja vihaa. Järjettömään, Ihmisoikeuksia polkevaan, ja laittomaan velanperintäjärjestelmään on pikaisesti puututtava ja uudistettava koko velanperintäjärjestelmä nopealla aikataululla. Velkojien, perintätoimistojen, pankkien ja ulosoton mielivaltaiseen toimintaan on luotava Perustuslain ja Ihmisoikeussopimuksen mukaiset säännöt.

Teillä on oikeusministeriössä keinot puuttua viranomaisten ja oikeuslaitoksen toimintaan niin, että Rikoslain 28 luku 4§ ja 5§ noudatetaan. Kyseinen pykälä edellyttää velkojalta ja keneltä tahansa taholta, joka saa TOISEN VAROJA haltuunsa, tekemään tilityksen. Tämä lakipykälä on ollut lakikirjassa jo vuosisatoja, mutta sitä ei noudateta edes viranomaisten toimesta. Tilityksen tekemättä jättäminen on kavallus - miksi siis ministeriössä sallitaan, että arvokkaan ministeriön valmistelemia, eduskunnan hyväksymiä lakeja . eivät edes viranomaiset noudata?

Teillä on valta ohjeistaa virkakoneisto noudattamaan voimassa olevaa Suomen lakia - siihen ette tarvitse oikeusministerinä kenenkään hyvksyntää.

Hyvä veronmaksaja Suomessa!

Tiedän, että on niin helppo sulkea silmät ja todeta, että itsepä olet velkasi ottanut. Syyllistää se yrittäjä, takaaja, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Jokaisen velan vakuudeksi annetaan tuon yrittäjän OMAA MAKSETTUA OMAISUUTTA VAKUUDEKSI - usein jopa kaksinkertaisesti.

Tunnet varmasti jonkun yrittäjän tai takaajan lähipiiristäsi, jonka omaisuus meni pilkkahintaan ulosoton nettihuutokaupassa. Mitäs otti velkaa…tuohan on ihan normaalia ulosotossa -näinhän se menee. Asia ei ole ihan näin yksioikoinen.

Jos et nimittäin tiennyt- tuon alihintaisen kaupan jälkeen sinäkin välillisesti maksat tuon alihintaisen kaupan aiheuttamaa velkaa. Tuo pankinjohtaja tai perintätoimisto myy epäonnisen yrittäjän omaisuuden taas käypään hintaan bulvaaninsa kautta eteenpäin ja voitot valuvat veroparatiisiin tai pankin liikevoitoksi. Velka jää ja kiitokseksi Suomen valtion päättäjien tyhmyydelle - pankin- tai perintätoimistojen johtajat merkitsevät nyt tuon asiakkaansa “velan” luottotappioksi ja sitä aletaan periä ulosoton kautta 18% koroilla velalliselta. Luottotappioiden korot vähennetään joka vuosi valtionverotuksessa - näin Sinäkin maksat tuota alihintaista kauppaa.

Me siis maksamme edelleen pankinjohtajien aiheuttaman 90 -luvun laman seurauksia - nyt on tullut lopultakin aika vaatia päättäjiltä toimia tämän hulluuden lopettamiseksi. Ne, jotka eivät suostu tekemään lain vaatimaa tilitystä kuuluvat tuomioistuimien eteen -eivät pankkitoimintaa johtamaan.

LAITTOMAN VELANPERINTÄJÄRJESTELMÄN UHREJA ON LIIKAA

Montako uhria PK-yrittäjäsektori tarvitsee vielä lisää, ennen kuin Oikeusministerinä ymmärrätte tilanteen vakavuuden? 14 500 (Stakes) tai 11 000 (Suomen Mielenterveysseura) itsemurhaa 90-luvun takia ja nyt alkaa tulla uusia uhreja. Maatalousyrittäjiä häädetään jo satoja vuosia vanhoilta tiloiltaan….katkeruus kasvaa jo monessa sukupolvessa.

Vihdin tapauksen taustalla, alihintainen omaisuuden myynti ja laiton pankkitilin tyhjennys. Lopputulos on karmea ja vain siksi, että viranomaiset eivät millään tavalla auttaneet yrittäjää -vaan laiton tilin tyhjennys vaimon tililtä vei 71 000 euroa perheeltä. Tuloksena: Yrittäjän itsemurha, 1 kuollut poliisi ja toinen vakavasti loukkaantunut. Nämä uhrit olivat täysin turha uhraus, vain sen takia, että kukaan ei kuunnellut yrittäjää.

Velallisten Tuki -ryhmän puolesta välitän osanottomme uhrien omaisille.

Pyydän, että Te kaikki ministerit tutustutte tapauksen taustoihin ja pyydän, että kuuntelette meitä -vihdoinkin. Ongelma koskee satojatuhansia ihmisiä - heidät ryöstetään puti-puhtaaksi, omaisuudet aliarvostetaan ja myydään pilkkahintaan, estetään työnteko, puhelin, asunto, vakuutukset, sosiaaliturva - jopa lapset otetaan huostaan, jos olet velkaa. Epäoikeudenmukaisuus synnyttää katkeruutta ja vihaa. PK-yrittäjiä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti jo 25 vuotta - älkää antako sen jatkua.

Velallisten Tuki johtoryhmä pyrkii vaikuttamaan kaikin mahdollisin keinoin, jotta lopultakin 25 vuotta jatkuneeseen, PK-yrittäjien oikeusturvan loukkauksiin puututaan ja järjestelmä luodaan tukemaan työllistävää yrittäjää. Olemme surullisia - jälleen uusia uhreja - täysin tarpeettomasti. Saamme jatkuvasti epätoivoisia viestejä, epätoivoisilta perheiltä - auttakaa - me emme jaksa enää.

Tämän perheen tilanne tuli tietoomme vasta, kun pahin oli jo tapahtunut. Minä rukoilen, että tämä tapaus taustoineen herättää koko hallituksen.

Ei enää yhtään uhria järjettömän velanperintäjärjestelmän takia!

Emerituskeksijä.

Permalink

:: Next Page >>

Europositron weblog


Ab Europositron Oy - Keksijän blogi

| Next >

October 2016
Mon Tue Wed Thu Fri Sat Sun
 << <   > >>
          1 2
3 4 5 6 7 8 9
10 11 12 13 14 15 16
17 18 19 20 21 22 23
24 25 26 27 28 29 30
31            

Misc

XML Feeds

What is RSS?

powered by b2evolution free blog software